Elefantti, jota kukaan ei ole halunnut nähdä

Suomessa on yllättävän vähän analysoitu viime kevään vaalitulosta, sitä isoa Jytkyä. Kun päähallituspuolue menettää 16 edustajaa ja on nyt pienin oppositiopuolue, on muutos paljon suurempi kuin kukaan olisi uskonut. Mutta miksi näin pääsi käymään?

Mielestäni muutoksen takana on paljon laajempi ilmiö kuin pelkät mamu- ja EU:n talousongelmat, joilla Soini ratsasti voittoon vaalitaistelussa. Meillä on koko poliittinen prosessi,  niin lainsäädäntö kuin sen valmistelukin, valjastettu palvelemaan ”yrittäjyyttä”, joka on johtanut siihen, että suuri osa kuntien aiemmin tuotattamista  sosiaali- ja terveyspalveluista on ulkoistettu yksityisille palveluntuottajille, joiden omistus on hyvää vauhtia  keskittymässä ulkomaalaisille pörssiyhtioille.

Näin on vaan tapahtunut ilman, että asiasta olisi tehty eduskunnassa tai kuntatasollakaan mitään varsinaisia päätöksiä. Kaikki on ollut seurausta julkisen talouden väitetystä ”säästötarpeesta”. Kansalaiset ovat saaneet sivusta seurata hyvinvointipalvelujensa rapautumista sekä maksaa entistäkin enemmän yhä huonommista  palveluistaan.

Sellainen mielikuva on viimeisten 10:n vuoden aikana syntynyt ja vahvistunut, ettei tämä muutos ole poliittisten puolueiden hallinnassa, tuskin niitä edes kiinnostaa. Politiikka ja hallinnointi ovat olleet yksi ja sama asia.  Nyt politiikka on viestinnyt  kansalle hallinnon vaatimukset, kun sen pitäisi viestiä kansan vaatimukset hallinnolle.

Tässä tilanteessa ei ole ihme, että kansan kiinnostus politiikkaan äänestys-%:lla mitattuna on koko ajan laskenut. Yleinen kokemus on ollut, että äänestäminen ei vaikuta mitään, koska mikään ei kuitenkaan muutu, puolueet ovat aivan samanlaisia.

Kun tähän asetelmaan tulee ikäänkuin ulkopuolisena Soini, jonka pelkkä kapulakielestä puhdistettu retoriikkakin erottaa jo muista puolueista, on tässä se oljenkorsi epätoivoiselle äänestäjälle johon mieluusti tartuttiin.

Iso Jytky ei ollut siis seurausta siitä, mitä politiikkaa Soini ilmoitti haluavansa ajaa, vaan siitä. mitä politiikkaa ns. vanhojen puolueiden epäiltiin kuitenkin ajavan vaalilupauksista huolimatta. Tätä väitettäni tukee Soinin presidentti-gallupissa saama 11%:n kannatus, mikä nähdäkseni on PS:n ”luonnollinen” kannatus tällä hetkellä.

6-pack. Repikää siitä, jästit!

Kataisen hallituksen kokoonpanossa ei ole ihmeellistä se, että kokkareet ja vassarit ovat samassa porukassa. Tämähän tukee  paradoksaalisen hyvin oppositioon jättäytyneen ( eikä jätetyn) Soinin perusväitettä  ”vanhojen puolueiden samankaltaistumisesta selkärangattomiksi takinkääntäjiksi”.

Soini jättää huomioimatta tuossa kuitenkin sen, että vaalien edellä käytetty retoriikka ei ole enää käyttökelpoista vaalien jälkeen hallitusohjelmaa kirjoitettaessa. Silloin rulettaa Realpolitik: jos sanoo A (me halutaan hallitukseen), on sanottava myös B (me hyväksytään hallitusohjelman kompromissit). Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia eikä hallitusohjelmaa rikkomatta joitain vaalilupauksia. Paitsi jos omalla puolueella on enemmistö eduskunnassa ja sitähän Soinilla ei ole.

Valtionvarainministerinä Urpilaisen on asteltava Kataisen hiekoittamalla/miinoittamalla tiellä, kun eurokriisiä edelleen yritetään hoitaa. Kreikka-tuen osalta vvm:n virkamiehet ovat tehneet työtä käskettyä kehittämällä mallin, jolla Suomen vakuusvaatimukset on mahdollista ratkaista. Omaisuuden holdingyhtiön osakkeet ovat yksinkertainen ja ymmärrettävä muoto vakuuksista. Jos Saksa hyväksyy tämän mallin (Saksassa on vaalivuosi ensi vuonna!) niin muidenkin on se hyväksyttävä. Tästä yritetään päästä ratkaisuun juuri tänään meneillään olevassa EU-maiden valtiovarainministereiden ”kriisikokouksessa”.

Saa nähdä, miten Pohjolan blondin änkyröinti otetaan siellä vastaan. Kävi miten kävi, meitsi on tyytyväinen, että Erkki Tuomioja on jälleen hallituksessa pitämässä silmällä Stubb:in touhuamista.

Takinkääntöä ja suoraselkäisyyttä

Yhteistyöhalun ja siihen kuuluvan kompromissihakuisuuden demonisointi takinkäännöksi sekä jääräpäisyyden pyhittäminen suoraselkäisyydeksi viestivät samaa asiaa. Miten huonosti politiikan prosessia tässä maassa nykyään voidaankaan ymmärtää!

Kun parlamentaarisen enemmistöhallituksen muodostaminen vaati useiden puolueiden yhteisesti sopimaa hallitusohjelmaa, on  jokaisen hallituspuolueen oltava valmis kompromisseihin. Muuten ei hallitusta kyetä muodostamaan. Tämähän on täysin ilmiselvä lähtökohta, kun millään yksittäisellä puolueella ei ole eduskunnassa enemmistöä.   Tästä huolimatta lööppilehdistö ja koko muu oikeiston mediakoneisto toitottaa koko ajan pelkästään takinkääntöä ja suoraselkäisyyttä.

Ensin ihmettelin, että pitääkö media tosiaan kansaa näin tyhmänä? Nyttemmin olen kauhukseni havainnut kansan todella olevan näin tyhmää. Kyllä media tietää!

Kesäinen viikonloppu mökillä

Vietettiin kahdestaan Teh Vaimon kanssa. Ihan aikuismaisesti, liikaa dokaamatta ja mistään kinastelematta. Jos tämä on sitä ”laatuaikaa”, niin meitsi peukuttaa!

Teh Vaimo on koko kevään ollut työpaineidensa  stressaama synkistelijä, joten meitsi teki parhaansa hänen hemmottelussa. Niin teki luontokin järkätessään mitä parhaimman sään viikonlopuksi: soudeltiin auringonpaisteessa järvellä, kalastettiin yms. settiä. Kirpparilta vitosella ostamani erittäin leveälierinen olkihattu oli Teh Vaimon mieleen auringonsuojana, Se päässään hänen ei tarvi läträtä aurinkovoidetta naamaansa, jonka iho muuten palaa herkästi auringossa. Pohjoisen blondin nahka ei kestä aurinkoa yhtä hyvin kuin pakkasta!

Ja sitten rillaamaan kalansaalis. Fileroin katiskoihin erehtyneet ahvenet, käärin ne folionyyttiin sipulien, yrttien, perunoiden ja porkkanain kanssa ja jätin nyytin grillin reunalle hiljakseen kypsymään. Sitten soosin tekoon: viime syksyisiä suolasieniä, vettä ja loraus rypsiöljyä, kermaa ja hunajaa suurustettuna perunajauholla. Vähällä vaivalla hyvää safkaa, melko terveellistäkin!  Sitten kattamaan ruokapöytä, tosin ei normaalein ruokajuomin. Ainoastaan vettä ja tummaa tsekkiolutta. Nyt ei ole snapsien paikka! Jälkkärinä viimeiset viime syksyn omenapiirakat kaneli-vaniljakastikkeella kyytipoikana Saludo-kahvia.

Perjantain päivällispöytäkeskustelussa Teh Vaimo kertoi murheellisen uutisen: hänellä ei tänä kesänä ole kesälomaa käyt. kats. ollenkaan, koska hän viime syksynä vaihtoi työpaikkaa siirtyen eri työnantajan leipiin. Viime kesänä hänellä oli opettajan kesäloma ja käytännössä asuimme koko kesän mökillä. Se oli suuremmoinen kesä!

Eikä hänellä jatkossakaan ole vastaavaa lomaa. Siirtyminen hallintobyrokraatiksi antoi 15% enemmän palkkaa, helpomman työn ja 2 tuntia päivässä enemmän omaa aikaa huomattavasti lyhentyneen työmatkan takia. Mutta opettajan loman se otti pois. You win some, you loose some!

Iso jytky 2.0

Se eka iso jytky taisi olla ylläri Soinillekin, kun hän huomasi joutuneensa 39-päisen varsin sekalaisen laumansa paimeneksi eduskunnassa. Sen yhtenäisenä pitäminen olisi ollut mahdotonta, jos persut olisivat joutuneet tekemään väistämättömiä kompromisseja hallituspuolueena. Soini tod. näk. havaitsi olevansa samassa tilanteessa kuin gurunsa Veikko Vennamo SMP: n suuren vaalivoiton jälkeen v. 1970.

2,5 vuotta myöhemmim SMP:n eduskuntaryhmä hajosi, kun 5 edustajaa loikkasi siitä ja perusti uuden oman puolueensa SKYP:n, kun ”vanhat puolueet”  olivat muuttaneet puoluetukilakia niin,  että loikkarit saivat viedä mennessään osuutensa entisen eduskuntaryhmänsä  puoluetuesta .

Lakimuutos oli räätälöity mittatilaustyönä juuri Smp:n hajottamiseksi, jotta saataisiin puuttuvat äänet Kekkosen valitsemiseksi poikkeuslailla jatkamaan presidenttinä ilman v:n 1974 lakisääteisiä presidentinvaaleja.  Tähän tarvittiin silloisen perustuslain mukaan 5/6:n enemmistö eduskunnassa .  Se järjestyi Smp:n ”seteliselkärankaisten” (Vennamon retoriikkaa) äänillä.

Veikko Vennamo oli vaalivoiton jälkeen vetäytynyt hallitusvastuusta juuri  välttyäkseen puolueensa hajoamiselta.  Nyt Soini teki samoin, samasta syystäkin. Tämä on se  Is0 Jytky 2.0, jonka nyt kokivat Soinin puoluetta pelkästä herravihasta äänestäneet.

Esim. täydestä tuntemattomuudesta eduskuntaan Keski-Suomen vaalipiiristä valituksi tullut sahuri Hakkarainen tuli valituksi sen takia, että hänen nimensä vaan sattui olemaan persujen aakkosjärjestyksessä olleen ehdokaslistan ensimmäinen. Kun äänestyskoppiin astellut persujen kannattaja ei tiennyt ketä äänestää,  kun Soinin nimeä ei ollut listalla, niin listan kärkinimi on luonteva valinta!

Tällaiset äänestäjät – ja heitä on ollut paljon –  saattoivat kuvitella, että vaalivoiton jälkeen Soini ”panee maan asiat kuntoon” hallituksessa. Mutku ei.

Perustelltu ehdokasvalinta

Eilen meille tuli postissa ilmoitukset äänioikeudesta eduskuntavaaleissa. Samalla tuli aika pohtia, sitä ketä äänestetään.  Kun meillä on tapana keskustella kaikista asioista avoimesti – siis aikuisten oikeesti eikä Minkki -Marin tapaan – niin mentiin suoraan ehdokkaiden nimiin. [Täällä blogissa en vaalisalaisuuteen vedoten mainitse nimiä]

Ilmeni semmoinen ylläri, että meitsin ja Teh Vaimon ehdokkaat ovat saman (suku)nimiset, mutta eri puolueista. Koska tunnen oman ehdokkaani isän ja Teh Vaimon ehdokkaan aviopuolison,  pystyin heti sanomaan, että ehdokkaat eivät ole sukulaisia: toinen käyttää tyttönimeään (eli isänsä sukunimeä), toinen puolisonsa sukunimeä.

Tästä Teh Vaimo sai aiheen viedä keskustelun  harhapolulle: ”On se niin väärin, että tässä patriarkaatissa naisella ei edes voi olla omaa sukunimeä!”  Vaiensin hänet hakemalla kirjahyllystä Engels:in teoksen ”Avioliiton, perheen ja yksityisomaisuuden  syntyhistoria” ja sanoin hänen pitäneen  lukea se pyynnöstäni, kun tämä asia ensimmäistä kertaa tuli esiin ennen häitämme .  Hän oli silloin sanonut haluavansa säilyttää ”oman” sukunimensä.  Sitten tunnustimme molemmat – edelleen  avoimesti –  jättäneemme kirjan lukematta ja palasimme alkuperäiseen asiaan.

Omat perusteluni ehdokasvalinnalleni ovat selkeät: ehdokkaan isä on vanha työkaverini jo 1970-luvun KTL:sta, jossa aloitin tieteen sekätyöläisurani tutkimusapulaisena surullisen kuuluisassa opettajarekisterin kehittämisprojektissa (OKP) koodaamalla raakadataa reikäkorteille lävistämistä varten. Ehdokkaan isä oli jo silloin väitellyt tohtoriksi alle 3-kymppisenä (meitsi oli tuolloi n pelkkä yht.yo)  ja toimi erään toisen projektin päälikkönä. Erittäin fiksu ja erittäin mukava mies niin työkaverina kuin siviiilissäkin.

Viime kunnallisvaaleissa ehdokkaani nousi uutena nimenä ylläri-ääniharavaksi ja meni valtuustoon. Ylläri tosin vain vanhan Jyväskylän näkökulmasta, sillä hän oli ollut jo entisen mlk:n valtuustossa. Kuntaliitoksen jälkeiseen uuden Jyväskylän valtuustoon hän sitten  tuli valituksi  26-vuotiaana konkarina entisen mlk:n puolelta.

Ehdokkaani hän on juuri siksi, että pelkkä kohtuullinen äänisaalis ensikertalaisena kansanedustajaisehdokkaana lisää hänen poliittista painoarvoaan omassa valtuustoryhmässä ja yleensäkin  kunnallispolitiikassa. Naisilla on juuri nyt nostetta Jyväskylänkin kunnallispolitiikassa, ja nuorelle osaavalle naiselle on  vuonna 2013 tarjolla paikka kaupunginhallituksessa, jossa tapahtuu kauan kaivattu sukupolvenvaihdos ensi vuoden kunnallisvaaleissa.

Pitäisköhän lopettaa?

…tämä blogittaminen siis.  Kahteen kuukauteen en ole kirjoittanut mitään, mutta blogilista.fi:n tilastoissa tämä blogi on luetuimpien listalla noussut sijalta n. 4 400  sijalle n. 600 !

No, ei hätiköityjä tulkintoja! Ihan kuten gallupit on vai n galluppeja, on tilastotkin vain tilastoja. Niitä on osattava tulkita.

Tulkintani on, että blogittaminen on väistymässä oleva muoto some:a. Eli muutkaan eivät kirjoita  Blogistan:iin niin kuten ennen, vaan Naamakirja on käymässä Blogistanin kimppuun. MySpace:n Fb on jo käyt.kats. tappanut, mutta luulenpa Blogistanin sitkeiden sissien pitävän pintansa vielä jonkin aikaa.

Luulenpa tulossa olevien vaalien ja niiden jälkipelin inspiroivan sisällöntuotantoon tänne Blogistaniin monia Face Book:in puolelle karanneita. Ainakin meitsillä on vakaa aikomus tehdä niin.



Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.