Logiikkakato: EK ja Jyrki Käteinen

Käteinen on perustellut kohti tasaveroa vievää verolinjaansa sillä, että palkkatulojen verotuksen progressio ”rankaisee ahkeruutta[sic!]”, koska suurituloiset joutuvat progressiivisen veroasteen  mallissa maksamaan lisääntyvistä tuloistaan prosentuaalisesti enemmän veroa kuin pienituloiset.

Logiikka tässä menee niin, että kaikki suurituloiset saavat suuria tulojaan siksi, että he ovat ahkerampia kuin pienituloiset. Pienetuloisten pienet tulot johtuvat tämän logiikan mukaan heidän vajavaisesta ahkeruudestaan. Eli pienituloiset nyt ovat vaan  laiskoja. Pienet tulot ovat pienituloisen oman laiskuuden syytä ja suurituloisen suuret tulot vastaavasti seuraus heidän ahkeruudestaan.

Totta onkin, että ahkeruus kovankin onnen voittaa. Paitsi että meillä vallitsee työmarkkinoilla paha markkinahäiriö, joka ilmenee 300 000 ihmisen massatyöttömyytenä.  Tällöin erityisesti nuorilla, juuri työmarkkinoille tulossa olevilla on erittäin vaikeaa löytää edes ensimmäistä entry level -tason työpaikkaa, jossa pääsisi näyttämään sitä ahkeruuttaan. Ja  vaikka pääsisikin, ei se entry level -tason pilkkapalkka ala oitis muuttumaan isommaksi vaikka miten ahkeroisi.

Vastaavanlainen de facto ikäsyrjintä koettelee työntekijää ikähaitarin toisessa päässä. Yli 55 vee työntekijät saneerataan useimmiten työttömyyseläkeputkeen pelkän iän perusteella ahkeruuden sitä estämättä.  Samaan aikaan toisaalla korostetaan työurien pidentämisen tärkeyttä huomaamatta, että tarkoitetaankin työllisyysasteen nostamistsa, mikä ei voi onnistu kroonisen markkinahäiriön vallitessa työmarkkinoilla. Työllisyysaste nousee vain työllistämällä työttömiä, ei nostamalla eläköitymisikää.  Ellei sitten työkyvyttömyyseläkejärjestelmää kokonaan lakkauteta ja siirrytä ”Arbeit macht Frei” -tyyppisiin työoloihin nykyisen Kiinan ja entisen natsi-Saksan malliin!

Oman pittoreskin lisänsä ”progressiivinen verotus rankaisee ahkeruuttaa”-logiikkaan tuo tyonantajien järjestö EK,  joka ei koskaan unohda saarnata ”palkkamalttia”, kun työmarkkinoilla on uusi TES-neuvottelukierros alkamassa. Eli käytännössä aina. Siis  työnantajat eivät halua palkita ahkeruutta palkankorotuksilla.

Ahkeruus on näin joutunut kummalliseen ristituleen: verotus rankaisee sitä ja työnantaja ei halua sitä palkita!

Vai olisiko sittenkin niin,  että epätäydellisesti ja tehottomasti toimivilla työmarkkinoilla, joilla 10% työvoimasta on työttömänä ja vailla minkäänlaista palkkaa, yksittäisen työntekijän sijoittuminen ulottuvuudella laiska-ahkera vain marginaalisesti vaikuttaa kansantalouden palkkasumman suuruuteen.

Tällöin  Käteisen logiikka ahkeruuden rankaisusta progressiivisella verotuksella näyttäytyy pelkkänä harhautuksena ellei samassa yhteydessä mainita työnantajien haluttomuutta ahkeruuden palkitsemiseen. Suomen ns. markkinatalous kun tuottaa sattumanvaraisia tuloksia, jos niitä tarkastellaan vain yhden muuttujan perusteella (tässä palkansaajan ansiotaso)  ottamatta huomioon esim. toimialoittain vaihtelevaa työmarkkinatilannetta tai edes sijoitetun pääoman tuoton (ROI) toimialoittaista vaihtelua , joka viime kädessä määritää kunkin toimialan liikkumavaran palkkasummansa muutoksen suhteen yhsessä kyseisen toimialan ammattiliiton neuvotteluvoiman kanssa. Näin puolestaan päästään vasta mikrotasolle eli  yksittäisen työntekijän tulotason muodostumiseen.

Kataisen logiikka pyorii kahden aivan eri tason asian ympärillä. Ahkeruus (mikrotason ilmiö) ja verotus (makrotason ilmiö) ja vielä yhdistää progressiivisen tuloverotuksen ahkeruuden rankaisuun. Mainitsematta ollenkaan sellaisia käsitteitä kuin toimialoittainen työn tuottavuus tuloerojen selittäjänä  (höpöttää vain ”ahkeruudesta”), verotuksen sosiaaliset vaikutukset suhteessa tuloeroihin ja ns. veropohjan rapautumiseen,  sosiaalinen oikeudenmukaisuus, yhteiskunnan koheesio yms. Tällaisezssa logiikassa ei ole mitään järkeä!

Toisaalta tällaisella logiikalla voi pokkana väittää, että siirrettäessä verotuksen painopistettä kulutusveroihin eli tasaveroihin työllisyys paranee, koska palkasta jää enemmän käteen ja se houkuttelee työllisiä lisäämään työpanostaan tekemällä lisää ylitöitä.  Tosin tässä kasvaa vain työpanoksen määrä, ei työllisyysaste. Puhumattakaan sitten downsifting-ilmiöstä, joka näkyy vapaa-ajan lisäämisen eikä tulojen lisäämisen preferointina.

Sitä paitsi, siitä käteenjäävästä tulosta ne kulutusverotkin (”viherperusteiset” energiaverot ja ALV) maksetaan, joten nettovaikutus on parhaimmillaankin plus/miinus nolla ja työn ns. verokiila säilyy ennallaan. Joten väitetty työllisyysvaikutus jää Käteisen tasaveromallissa myös plus/miinus nollaksi.

Tällaisesta logiikasta käytetään kansantaloustieteessä termiä ”Voodoo Economics”. Mittava empiirinen aineisto on toistuvasti osoittanut tällaisen ajatusrakennelman täysin mielettömäksi. Miksi ”Euroopan paras valtionvarainministeri” ja ministeriönsä uutterat virkamieslaumat ovat tällä linjalla, kysyn vaan?

(01.10.10 klo 16:32)

0 Responses to “Logiikkakato: EK ja Jyrki Käteinen”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: