As time goes by, vol.3

Referoin vielä lyhyesti Teh Vaimon muisteluksia ensivaikutelmistaan.Hän muisteli olleensa silloin keskiviikon iltapäivällä pää pyörällä tavallistakin enemmän. Vasta toinen päivä oli menossa vieraassa kaupungissa, jossa hän ei tuntenut ketään. Uusi asunto, jossa kaikki vielä aivan sekaisin, kun aika ei riitä millään kaikkeen, mikä olisi tehtävä nyt heti.

Tutori oli kirjaston rappusilla neuvonut paimennettaviaan tutustumaan saamaansa esitteiden nippuun oikein ajan kanssa ja kaikessa rauhassa vaikka tuossa naapuritalon kapakassa. Kun Teh Vaimo oli maininnut, että parasta rauhoittavaa hänelle on aina ollut pianon soitto, mutku nyt ei ole pianoa! Leveästi hymyillyt tutor oli sanonut,  että tuollapa on! ja viitannut naapuritalon kapakkaan päin. Ja tästä seurasi se pianoresitaali, jonka viimeinen numero oli meitsin toivepiisi.

Ensimmäisen kerran hän sai kunnon tilaisuuden arvioida meitsiä astellessaan tuoppinsa kanssa kohti pöytääni.  Hän näki kookkaan, vaaleatukkaisen, arviolta kolmekymppisen silmälasipäisen tyypin, joka oli pukeutunut hieman nuhjuisiin farkkuihin, tumman siniseen pikkutakkiin, jonka alla oli hieman vaaleamman sininen kauluspaita.  Jalassa mustat nauhakengät ja tumman siniset sukat, samaa sävyä kuin pikkutakki.

Harmonian hakijoita, oli hänen arvionsa pukeutumisestani.  Se vahvistui hänen huomattuaan silmieni värin olevan lähes samaa sävyä paitani kanssa. Ja täydellistyi, kun hän näki minun ottavan takin taskusta ison tumman sinisen kamman, jolla olin asetellut hiukseni järjestykseen korvien taakse. Kaiken kruunasi rannekelloni tumman sininen kellotaulu!

Mies vaikutti ikäisekseen aika hyvin säilyneeltä,  tavanomainen kaljamahakin oli hyvällä alulla. Kasvot uurteettomat, tukka ja hampaat tallella, syvät hymykuopat poskilla. Puhelias pälättäjä, jonka sanat tuntuivat menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta  ulos sujuvasti. Äiti oli aina varoittanut vaiteliaista miehistä, sillä  mies, joka osaa puhua, ei lyö.

Häntä oli ruvennut väkisinkin hymyilyttämään tämä kookas  sininen mies, joka vaikutti ihan vaarattomalta. Äiti olikin varoittanut häntä myös pienikokoisista miehistä, joilla on aina vittumainen luonne.

[Loppu]

Mainokset

0 Responses to “As time goes by, vol.3”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: