Soitellen rauhaan

Teh Vaimon kolarin aiheuttamat fyysiset vammat paranivat n. 3 viikossa ihan ongelmitta. Toisin oli ja on psyykkisen oireilun osalta.  Kun alkujärkytyksestä oli selvitty, tulikin jälkijärkytys.

Se tuli melk. yhtäaikaisesti meille molemmille. Kelattiin ajatuskuviota ”Mitä sitten,  jos … ”  lähes kaikilla mahdollisilla variaatioilla.  Kumpikin omassa päässään.

Teh Vaimon terapiana on soittaminen.  Normaalioloissakin hän soittaa pianoa 2 tuntia treeninään joka ainut päivä.  Mutta nyt tulikin loukkaantumisen (murtunut solisluu) takia reilu viikko välipäiviä. Heti, kun suinkin mahdollista,  hän alkoi soittaa (soitin on digitaalipiano, jonka äänen voi panna kuulumaan vain kuulokkeiden kautta naapuriystävällisesti).

Ensin ihan pikkusen ja sitten vähitellen  yhä enemmän ja enemmän. Lopulta, vedettyään 4 tunnin setin putkeen, hän  alkoi olla oma hymyilevä itsensä ja niin tää meitsikin.

Puhuttin jälkijärkytyksestämme:  pahinta siinä oli se, ettei siihen ollenkaan oltu osattu varautua. Se vaan tuli yhtä yllättäen kuin itse kolarikin. Voi, kun joku olisi osannut / ehtinyt varoittaa tästä esim. siellä sairaalassa.

Siellä nykyään näyttää olevan päällä on/off -protokolla: jos potilaalla ei ole välitöntä hengenvaaraa, niin se siitä sitten  ja tärkeämpiin töihin. Potilaalle ja hänen omaisilleen ainutkertainen tapahtuma on hoitohenkilökunnan j0kapäiväistä rutiinia ja toiminta sen mukaista.

No, eihän niillä ole tarvetta pr-henkiseen brandinrakentamiseen, kun palvelujen kysyntä on jo nyt ääretöntä.

Viime lauantaina olin Teh Vaimon mukana hänen bändinsä treeneissä, joissa hiottiin vivästetyn takapotkun (delayed backbeat) groovea vappubileiden keikkoja (3 kpl) varten.  Setissä on 80-luvun alun soul-musan  cover-versioita omilla sovituksilla, (Pointer Sisters, Spinners, Staples Singers) joissa paljon  soolotilaa kitaralle ja Teh Vaimon keyboardseille.

Aksentit, fillit ja breikit putosivat mukavasti kohdilleen rakentaen tuhdin kompin, jonka päälle makeita sooloja saattoi revitellä ”straight from the heart”. Oli mukavaa nähdä Teh Vaimon olevan tosi hyvässä soittovireessä, kuten koko bändinkin.

Kotimatkalla autossa puolilta öin hehkui hyvät fiilikset meistä kummastakin!

Advertisements

0 Responses to “Soitellen rauhaan”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: