Jyrki-Boyn budjetti: usko, toivo ja rahastus

Kun hallituksen esitys valtion ensi vuoden budjetiksi julkaistiin viime viikolla, otsikoitiin lehdissä Jyrki-Boyn uskovan inflaation painuvan ensi vuoden aikana lähelle 2 %:a. Siis puolittuvan nykytasoltaan!

Siitä media vaikeni, että mitkään näköpiirissä olevat reaalitalouden tosiasiat eivät tue moista uskoa. Ei edes viran puolesta ylioptimistisen valtionvarainministeriön talousennuste, jossa annetaan luku 2,8%.

Nyt näyttääkin siltä, että Jyrki-Boyn usko perustuu hänen omaan valheeseensa ”vastuullisesta” markkinataloudesta Suomen kansan toivona. Vastuullisuudesta on vaan reaalimaailmassa saatu varsin vähän näyttöjä. Metsäteollisuudenkin ns. puupula perustuu todellisuudessa siihen, ettei teollisuus halua maksaa käypää markkinahintaa kotimaisesta puusta perustettuaan toimintansa Venäjältä polkuhintaan tähän asti saatuun tuontipuuhun.

Tilanteen nyt rajusti muututtua Venäjän puutullien takia, metsäteollisuus vastuullisesti huutaa valtiota apuun klassista työllisyyden turvaamis -mantraa hokien. Tosin sinänsä aiheellisesta ”kotimaisen tuotantokapasiteetin” supistamisesta eli tehtaiden sulkemisista on jo etukäteen päätökset tehty gloobalin ylikapasiteettitilanteen vuoksi. Silti hallitus ”työllisyyden turvaamiseksi” antaa 173 miljoonan veroedun metsänomistajille, jotta näiden kannattaisi myydä puuta alle markkinahinnan! On se vaan niin hienoa tuo vastuullinen markkinatalous: voitot yksityiselle pääomalle ja tappiot veronmaksajien piikkiin!!

Kyvyttömyydessään ennakoida globaalin toimintaympäristönsä muutoksia suomalainen metsäteollisuus yltää samalle surkealle tasolle kuin USA:n autoteollisuus, joka uskoi halvan oljyn riittävän ikuisesti.

Se uskosta ja toivosta, sitten rahastukseen eli valtion tuloveron alennuksiin. Jyrki-Boy esittää prosentuaalisesti saman suuruisia tuloveronalennuksia kaikille tulonsaajille, koska ”kaikki työ on yhtä arvokasta”. Mieletön argumentti, joka olisi pätevä vain silloin jos kaikki saisivat samansuuruista palkkaa.

Esimerkki reaalitaloudesta tähän: Ruukki Groupin toimitusjohtaja sai äsken potkut vain hiukan yli vuoden pituisen toimikautensa jälkeen. Läksiäisiksi ex-tj:lle maksettiin 800.000 e eroraha, vaikka firman tulos tämän vuoden alkupuoliskolla oli 4 milj. e tappiollinen. No, tässähän maksumiehinä ovat tuon firman osakkaat eivätkä veronmaksajat, mutta onkohan tämä nyt varmasti kansantaloutemme tai edes firman osakkaiden rajallisten resurssien vastuullista allokointia, kysyn vaan?

BTW, meitsin mielestä tuon ”työllisyyden turvaaminen” -mantran hokeminen kuin myös ”kaikki työ on yhtä arvokasta” -mantrankin lähenee pelottavasti jo ”Arbeit macht frei” -propagandaa. Sattumako?

0 Responses to “Jyrki-Boyn budjetti: usko, toivo ja rahastus”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: