Valtion omistajapolitiikasta

Ensinnäkin valtion omistajapolitiikka on aina politiikkaa, ei juridiikkaa. Oikeiston puhe osakeyhtiölaista  valtion omistajavaltaa rajoittavana tekijänä on tyypillinen Red Herring, jolla pyritään ohjaamaan keskustelu sivuseikkoihin.

Pörssiyhtiön osakkeenomistajien edut ovat yhteisiä vain silloin, kun kaikki tavoittelevat omistuksensa arvonnousua markkinoilla. Mutta valtio-omistajalla saattaa olla muitakin tavoitteita, jotka voivat ainakin lyhyellä aikavälillä olla ristiriidassa em. yleisen  omistuksen arvonnousutavoitteen kanssa.

Klassinen esimerkki tästä on Kemijärven caseen liitetyt aluepolittiset tavoitteet. Tällaiset tavoitteet ovat muiden osakkeenomistajain kannalta tietysti riski, joka vaarantaa eidän  arvonnousutavoitteensa.

Mutta tuon riskin olemassaolo ei ole mikään äkkiarvaamaton ylläri, joten markkinat ovat sen jo kauan sitten hinnoitelleet Stora Enson osakekurssissa.

Eli mikä tässä nyt on se ongelma,  jos suurin omistaja päättäisi käyttää omistajavaltaansa omien aluepoliittisten etujensa ajamiseen? Markkinat kun hinnoittelevat kaikki sijoittajien riskit ja riskisijoittaminen on täysin vapaaehtoista.

Haloo?

Mainokset

0 Responses to “Valtion omistajapolitiikasta”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: