Surutyötä

Teh Vaimon äiti, anoppini, kuoli sydäninfarktiin 30.3. OYKS:ssa, ja hautajaiset olivat eilen. Olimme hänen luonaan koppuun asti.

Tuo suuremmoisen elämäniloinen nainen oli täysin valmis myös kuolemaan.”Nytpähän sekin nähdään, onko kuoleman jälkeen mitään, edes elämää, hähä!”

Hän antoi tyttärilleen (4 kpl, joista Teh Vaimo vanhin) yksi- tyiskohtaiset ohjeet hautajaisjärjestelyistä siunauksen toimittaneen papin (naispappi! Oulussa!) ja hautaustoimiston nimeä myöten.

Muistotilaisuudesta hän totesi, että menetellåån kuten Paten (hänen 3 v sitten kuollut puolisonsa) hautajaisissa: tyttäret puolisoineen vetävät lärvit kunnon kapakassa eikä sitten sen enempää eikä siinä muuta väkeä tarvita.

No, juuri ohjeiden mukaan meneteltiin ja nyt podetaan sitten kohtalaisen kovaa kankkusta.

Tänä iltana pitisi olla ajokunnossa ja ajaa Jyväskylään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggers like this: